Heinäkuu 1940. Pohjois-Atlantilla seilaava brittiläinen saattue saartaa yhden Saksan parhaista sukellusveneistä, jonka kapteenina toimii Otto Kretschmer. Armoton vedenalainen pommitus testaa niin sukellusveneen miehistön mielenlujuutta kuin heidän aluksensa kestävyyttä. U-99 selviää hyökkäyksestä, ja Kretschmer ansaitsee maineen uskaliaana taktikkona, joka onnistuu ensimmäisenä kapteenina suorittamaan onnistuneen Wolfpack-iskun. Liittoutuneet käyttävät uutta sukellusveneiden vastaista teknologiaa ja käyvät riskialttiiseen vastaiskuun. Taisto Saksan parhaita sukellusvenejoukkoja vastaan johtaa dramaattiseen lopputulokseen.

Joulukuu 1941. Saksalainen sukellusvenekomentaja Karl Dönitz pyrkii hyödyntämään Pearl Harborin jälkeistä kaaosta. Hän määrää viisi sukellusvenettä matkaamaan lähes 5 000 kilometrin päähän ja toteuttamaan suoran iskun Atlantin rannikon laivastojoukkoja vastaan. Sukellusveneille annetaan yksinkertaiset ohjeet: niiden tulisi upottaa mahdollisimman monta alusta ja keskittyä erityisesti laivoihin, joilla on öljyn kaltaista elintärkeää lastia.

Tammikuu 1943. Yhdysvaltojen sukellusvenejoukoilla on vaikeuksia eteläisellä Tyynellämerellä. Dudley "Mush" Morton, USS Wahoon komentaja, päättää korjata tilanteen. Uusi kapteeni päättää haastaa kokonaisen saattueen. Vaakalaudalla on kunnia olla ensimmäinen yhdysvaltalainen sukellusveneen komentaja, joka onnistuu moisessa yrityksessä.

Maaliskuu 1943. Kaksi liittoutuneiden saattuetta, HX.229 ja SC.122, lähtee Pohjois-Amerikasta Britanniaa kohti. Nämä yhteensä lähes sata alusta kantavat liittoutuneiden sodankäynnin kannalta elintärkeitä elintarvikkeita ja raakamateriaaleja. Komentaja John Gordon Lutherille on annettu alimitoitettu määrä aluksia saattueen HX.229 suojelua varten. Aluksia on ainakin kaksi liian vähän, joten Lutherin puolustuskyky on puutteellinen, kun Saksan laivaston suuramiraali Karl Dönitzin joukot hyökkäävät saattueen kimppuun Atlantin keskellä.

Kesäkuu 1944. Kuusi liittoutuneiden kommandoa on vakoilemassa japanilaisten laivojen liikehdintää, ja heidän toimensa uhkaavat paljastua. He jäävät jumiin miehitetyn Borneon viidakkoon, ja yhdysvaltalainen Gato-luokan sukellusvene USS Harder on heidän ainoa toivonsa pelastua. Sukellusveneen komentaja Sam Dealey ja hänen miehistönsä on luovittava vesialueilla, joita vartioi merkittävä japanilainen laivastotukikohta. Yhden sukellusveneen on selvittävä kymmeniä sotalaivoja vastaan. Uskaliaassa pelastusoperaatiossa mitataan USS Harderin voimakkuutta ja oveluutta.

Joulukuu 1943. Richard Hetherington O’Kane suree opettajansa ja ystävänsä Dudley "Mush" Mortonin menetystä ja lähtee USS Tang -aluksensa kanssa hyökkäämään japanilaisten laivoja vastaan. Neljän partiovuoron aikana O'Kane nousee Yhdysvaltain parhaimpien sukellusvenekomentajien keskuuteen. Taiwaninsalmella hänen aluksensa Mark 18 -torpedo kääntyy kuitenkin häntä vastaan. Unohtumaton taistelu selviytymisestä alkaa, kun O'Kanen sukellusvene kohtaa loppunsa.